27. tammikuuta 2017

Uusi perheenjäsen!

Kesän tulle koirakuume kasvoi mahdottomaksi ja viime elokuusse meille muutti latvialainen kaunotar VainGlory Verde Divine Demeter alias Naina. Hänen sukujuurensa tulevat lähinnä Saksasta. Naina on hyvin eloisa pitkäkarvainen narttu, joka on aiheuttanut Boris-paralle harmaita hiuksia ja muuttohalukkuutta oikeastaan mihin tahansa muualle. Onneksi maitohampaat ovat vaihtuneet, eikä pysyvät hampaat enää aiheuta niin suurta itkua kanssaeläimissä.

Mitäs muuta on tapahtunut..... Minä sairastin astetta rajumman Guillain-Barrén ja olin muutaman viikon sen vuoksi poissa kotoa. Nainan sisäsiistiksi opettaminen jäi isän ja Antin harteille, mutta hyvinhän tuo on näyttänyt oppivan. Nyt olisi tarkoitus käydä pentukoulussa, kunhan se helmikuussa alkaa. Tuo on varmaan hieman iso muiden pentujen joukkoon, kun nyt 7 kk iässä painaa noin 50 kg ja säkäkorkeutta noin 71-71 cm. 

Boris sai viime erikoisnäyttelyssä viimeisen sertinsä ja valioitui Suomessa. Latvian serti oli valmiina, joten Boriksesta tuli myös Latvian muotovalio. 

13. toukokuuta 2016

Päivitystä vihdoin ja viimein!!

On se kumma mihin kaikkeen pienen ihmisen aika oikein hujahtaa. Edellinen päivitys on melkein päivälleen pari vuotta sitten ja paljon on kerennyt tähän väliin sattuakin. Pääosin onneksi positiivista.

Tärkeimmät ensin eli B-pentue tulee toukokuun lopulla kolme vuotiaaksi. Yhtä lukuunottamatta kaikki ovat käyneet lonkka- ja kyynärkuvissa ja tulokset ovat olleet hienoja:

BACKMEADOW'S BLAKE      B/B 0/0

Suurempia terveyshuolia ei ole ainakaan kasvattajatädin korviin kantautunut ja jokainen pentu on löytänyt oikein hyvän kodin itselleen. 

Boris-poikasen kanssa on ollut välillä hieman epäonnea. Noin vuosi keväällä se ontui etujalkaansa välillä aika voimakkaastikin. Uskon loppuessa omiin ja kavereiden kykyihin käytettiin, tai siis Antti käytti minun ollessa töissä, Boris Helsingin Yliopistollisessa Eläinsairaalassa CT-kuvissakin ilman sen kummempia löydöksiä. Onneksi ystäväni kävi pääsiäisen aikoihin meillä kyläilemässä ja vika paikallistui oikean olkapään bicepsin jänteeseen. Pieni lääkekuuri ja Boris oli taas ehta poika! Todennäköisesti viime talven paksut hanget ja pitkät hiihtoretket olivat aiheuttaneet revähdyksen jänteeseen koiruuden riehuessa mukana. Borishan ei tietenkään voinut kulkea rauhallisesti suksien tai kelkan jälkeä vaan hajujen perässä tuli luuhattua siellä täällä. Tästä kuitenkin toivuttiin kesäksi hyvää vauhtia, kunnes taas syksyllä juuri ennen meidän omia erikoisnäyttelyitämme Boris alkoi ontua vasenta takajalkaa. Johonkin se oli saanut uloimman varpaansa murrettua ja taas oli tiedossa hihnalenkkeilyä. Ja kun koira alkoi olla kunnossa, niin emäntä otti lähikontaktia hevosen kanssa tappiollisissa merkeissä ja taas hissuteltiin... Onneksi Boris pääsi alkuun Antin kanssa reippailemaan enemmän ja nyt on itsekin ollut siinä kunnossa, että metsäretkiä on päästy tekemään. 

Näyttelymenestystä on tullut oikein mukavasti sitten viime päivityksen. 2014 kesällä Boris oli Tintin eli Haapakosken Annen mukana Latvian Golden St.Bernard'2014 Boris oli BIS-juniori ja paras urospää-kilpailun voittaja. Seuraavana päivänä Forum'2014 Boris oli taas BIS-juniori. Oi jospa oisin saanut olla mukana... Itse olin siis sukulaishäissä, mikä oli sekin ihan hieno tapahtuma... Mutta BIS-juniori kahdessa erikoisnäyttelyssä vetää kyllä häille kuin häille vertoja...

Latvian ja Viron vierailuista onkin muistona tittelit Latvian ja Viron JMVA.

Kotimaassa ei nyt hirveästi olla käyty näyttelyissä. Vielä pitäisi yksi serti saada metsästettyä. Vuoden 2014 joulukuun Messarin näyttelystä mukaan lähtivät HeW-14 ja V-14 tittelit. Ensimmäisenä päivänä oli sisko mukana, joka oli sinä päivänä ROP, Boriksen ollessa VSP ja seuraavana päivänä Boris oli sitten ROP.

Siskoillakin on mennyt hienosti näyttelyissä niinä kertoina, kun niihin on tullut osallistuttua. Nygårdeilla asuva Sortti (Backmeadow's Bellatrix) on FIN MVA ja muutama muukin lyhenne on tullut metsästettyä. 2014 vuoden erkkarissa taisi Hilda (Backmeadow's Brunhilde) olla ROP-juniori ja BIS1 juniori.

Päällimmäisenä on kyllä ehkä näyttelypuolen menestyksestä mielessä viime kesän WUSB kasvattajakisan voitto. Mukana oli Boris ja molemmat siskot. Boris oli urosten AVO 1 ja taisi hävitä PU-kisassa isälleen ja tytöt olivat Sortti AVO-1 ja Hilda AVO-2.

Mutta kaikista tärkeintä kaikkien titteleiden ja muiden härpäkkeiden jälkeen on selväpäiset koiruudet, joilla on hyvät kodit.

Kohta saadaan muuten ehkä vauvauutisia!!

16. toukokuuta 2014

Kesää odotellessa

Kevät on kulunut töitä tehdessä ja uuteen paikkaan sopeutuessa. Boriksen kanssa käytiin huhtikuussa Henlsingissä järjestämässä pentunäyttelyitä. Boris oli näytelmiin jo liian iso, mutta sai toimittaa sunnuntaina tärkeää esittelykoiran virkaa. Poju suoriutui oikein hienosti kymmenien pienten ja vähän suurempienkin käsien rapsuttelusta.

Kesällä on suunnitelmissa muutamat näytelmät. Kuten Rontti, aloittaa Boriskin näyttelykoiran uransa vaatimattomasti Saksan Wusbista. Lähtö häämöttää jo!

Viime viikonloppuna oli Hilda-sisko yökylässä porukoidensa ollessa juhlistamassa sukulaisten astumista avioliiton ikeeseen. Meno jatkui kyllä siitä mihin viime syksynä jäätiin. Tuntui, että koirat tunnistivat heti toisensa ja vauhtia riitti. Hilda keksi edellä kaikkia laittomuuksia, kuten jäniksen ajoa, naapurissa vierailua jne. ja Boris seurasi perässä. 


22. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Boris-poikanen ei ole enää niin pieni. Ronttikin kasvaa koko ajan enemmän miehen mittoihin ja Dharma on muistoissa joka päivä. Siinäpä ne tärkeimmät.
No tosin, muutimme joulukuun alusta Pöljälle, Siilinjärven kupeeseen. Boris jatkaa pödeläisenä oloaan ja pitää kiitettävästi yhteyttä naapureihin. Eli siis tilaisuuden tullen käy tervehtimässä kaikki lähipiirin ihmiset....
Joulukuussa oli kävimme Rontin kanssa Messukeskuksen näyttelyissä, joista ei sen suurempaa tulosta tullut. Milloinkahan sen uskoisi, että näiden koipeliinien kanssa ei tartte mennä all round-tuomareille.
Keväälle onkin suunnitteilla sekä Wusb:n matkaa, että mahdollisesti Forum ja Golden St. Bernard. Katsotaan mihin aika ja rahavarat riittävät.
Nyt vain poikien kanssa kaivellaan napaa ja ihmetellään maailman menoa.
Pakkasterveisin
     Krisse ja Boris


6. lokakuuta 2013

Rontti-rohkea

Tulin viime viikonloppuna lauantaina illalla kotiin ja meillehän olikin tullut oikea bernhardinkoira kylään!
Isä oli käymässä Rontin kanssa, koska sunnuntaina oli tarkoitus mennä MH-luonnekuvaukseen. Olen nähnyt Rontin viimeksi juhannuksena ja muistoissa on edelleen se honkkeli pikkupoika. Lauantaina minua oli kuitenkin vastassa nuori mies, jolla oli jo urokseksi tunnistettava pää ja massaakin oli tullut loppukesän aikana. Mitäs me tästä opimme. Koskaan ei pitäisi arvostella keskeneräistä pojankloppia. :)

Rontti yllätti meidät tai ainakin minut positiivisesti luonnekuvauksessa. Saimme kuulla harvinaisen haukun ja Rontti otti rohkeasti vastaan niin aaveet kuin räminätkin. Jopa jonkinlainen koulutus oli näkyvissä. Rontti ei ollut kovin kiinnostunut etäleikkijästä, mikä on meidän kohdalla ollut ihan toivottavaakin, koska naapurin lapsien kanssa ei saa mennä luvatta leikkimään vaikka kuinka hihkuisivatkin.

On se kivaa, kun välillä tulee positiivisia yllätyksiä.

Boris-poikanen jatkaa kasvuaan. Painoa kertyy ja vauhti vain lisääntyy. Boris sai leikkiä sydämensä kyllyydestä viikonloppuna Rontin kanssa. Molemmat olivat aivan puhki ja aivan kuolassa.


15. syyskuuta 2013

Syksy, se on täällä!

Kesä tuntuu hujahtaneen ohi ihan huomaamatta töitä tehden ja pentujen kasvua seuraten. Kaikkea tähän kesään on kyllä mahtunutkin. Niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikki lapsukaiset saivat hienot kodit ja alku uusissa kodeissa tuntuu sujuvan hienosti.
Meille kotiin jäi Boris-poikanen eli Backmeadow's Bacchus, joka tuntuu olevan oikea pieni tuholainen. Tainan kirjaa luettiin perusteellisesti, pahvilaatikot ovat lempileluja ja teräviä hampaita kokeillaan joka asiaan. Boris kasvaa hurjaa vauhtia. Parasta ovat aamuhalit ja aamutraditioon kuuluu myös Antin kanssa lähimetsän pyiden tarkkailu. Boris ei kuulemma ole vielä pyitä tajunnut, mutta siitä se metsästyskoiran ura urkenee...

Suurimpana suruna tänä kesänä on Dharman kohtalo. Dharmahan oli Nygårdeilla äitiyslomalla. Synnytyksessä oli omat kommervenkkinsä ja alku maidontuotannon kanssa lähti vähän takellellen kulkemaan. Alkuvaikeuksien jälkeen lapsukaiset lähtivät kuitenkin keräämään painoa normaalisti ja Dharmakin alkoi näyttämään vähän paremmalta. Ruoka kuitenkin maistui huonosti. Aikamme ihmeteltyä ja verinäytteiden jälkeen, joissa ei ollut mitään ihmeempää, otin Dharman kotiin pentujen ollessa viisi viikkoisia. Uusissa verinäytteissä olikin kalsium sitten hälyttävän korkea ja ultraäänitutkimus paljasti pernaan levinneen lymfooman. Dharma sai vielä kortisonilääkityksellä muutaman viikon elinaikaa jä päästimme hänet haikein mielin paremmille metsästysmaille 25.7.2013. Dharma-rakas, ikävä on vieläkäkin kova.

Boris-poikanen pitää meidät kuitenkin mukana bernhardilaiselämässä ja muistuttaa äidistään. Tästä jatketaan..


18. heinäkuuta 2013

Yksi narttu etsii vielä hyvää kotia.

Huh, aika on hurahtanut äkkiä, vähän liiankin äkkiä. Äskenhän ne olivat avuttomia palleroisia, vielä korvantaukset märkinä. Nyt ne ovat jo mahdottomia riiviöitä, jotka tuntuvat kerkeävän joka paikkaan naskalihampainensa.

Pojat ovat löytäneet hyvät kodit. Rodeo lähti viikonloppuna Jaalaan ja opettelee nyt kulkemaan nimellä Pekko. Nakesta tuli Sisu ja kotipaikka on nääs Tampesterissa. Valkopää odottaa vielä uutta perhettään elokuun alkuun ja Kitapurje jää sulostuttamaan meidän kotia. Kutsumanimeksi tulee Lötkö. No ei vais, nimi on vielä hakusessa, mutta pentu kulkee Lötkö nimellä, koska on kaikista isoin ja kaikista ahnein.
Tyttösistä Sormityttö jää Nygårdeille ja Pallukka etsii edelleen kotia. Toiveissa olisi harrastava koti aktiiviselle lapselle. :)  Täytyy myöntää, että muutama kyynel vierähti poikien lähtiessä, vaikka tietääkin niiden saavan hyvät kodit.


Olen yrittänyt ottaa pentusista kuvia, mutta suurimmassa osassa näkyy vain häntä tai kuono on kiinni linssissä. Yllättävän paljon on myös tärähtäneitä kuvia. Olisiko syy sitten tässä:

Pallukka auttamassa kuvauspuuhissa...