6. lokakuuta 2013

Rontti-rohkea

Tulin viime viikonloppuna lauantaina illalla kotiin ja meillehän olikin tullut oikea bernhardinkoira kylään!
Isä oli käymässä Rontin kanssa, koska sunnuntaina oli tarkoitus mennä MH-luonnekuvaukseen. Olen nähnyt Rontin viimeksi juhannuksena ja muistoissa on edelleen se honkkeli pikkupoika. Lauantaina minua oli kuitenkin vastassa nuori mies, jolla oli jo urokseksi tunnistettava pää ja massaakin oli tullut loppukesän aikana. Mitäs me tästä opimme. Koskaan ei pitäisi arvostella keskeneräistä pojankloppia. :)

Rontti yllätti meidät tai ainakin minut positiivisesti luonnekuvauksessa. Saimme kuulla harvinaisen haukun ja Rontti otti rohkeasti vastaan niin aaveet kuin räminätkin. Jopa jonkinlainen koulutus oli näkyvissä. Rontti ei ollut kovin kiinnostunut etäleikkijästä, mikä on meidän kohdalla ollut ihan toivottavaakin, koska naapurin lapsien kanssa ei saa mennä luvatta leikkimään vaikka kuinka hihkuisivatkin.

On se kivaa, kun välillä tulee positiivisia yllätyksiä.

Boris-poikanen jatkaa kasvuaan. Painoa kertyy ja vauhti vain lisääntyy. Boris sai leikkiä sydämensä kyllyydestä viikonloppuna Rontin kanssa. Molemmat olivat aivan puhki ja aivan kuolassa.


15. syyskuuta 2013

Syksy, se on täällä!

Kesä tuntuu hujahtaneen ohi ihan huomaamatta töitä tehden ja pentujen kasvua seuraten. Kaikkea tähän kesään on kyllä mahtunutkin. Niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikki lapsukaiset saivat hienot kodit ja alku uusissa kodeissa tuntuu sujuvan hienosti.
Meille kotiin jäi Boris-poikanen eli Backmeadow's Bacchus, joka tuntuu olevan oikea pieni tuholainen. Tainan kirjaa luettiin perusteellisesti, pahvilaatikot ovat lempileluja ja teräviä hampaita kokeillaan joka asiaan. Boris kasvaa hurjaa vauhtia. Parasta ovat aamuhalit ja aamutraditioon kuuluu myös Antin kanssa lähimetsän pyiden tarkkailu. Boris ei kuulemma ole vielä pyitä tajunnut, mutta siitä se metsästyskoiran ura urkenee...

Suurimpana suruna tänä kesänä on Dharman kohtalo. Dharmahan oli Nygårdeilla äitiyslomalla. Synnytyksessä oli omat kommervenkkinsä ja alku maidontuotannon kanssa lähti vähän takellellen kulkemaan. Alkuvaikeuksien jälkeen lapsukaiset lähtivät kuitenkin keräämään painoa normaalisti ja Dharmakin alkoi näyttämään vähän paremmalta. Ruoka kuitenkin maistui huonosti. Aikamme ihmeteltyä ja verinäytteiden jälkeen, joissa ei ollut mitään ihmeempää, otin Dharman kotiin pentujen ollessa viisi viikkoisia. Uusissa verinäytteissä olikin kalsium sitten hälyttävän korkea ja ultraäänitutkimus paljasti pernaan levinneen lymfooman. Dharma sai vielä kortisonilääkityksellä muutaman viikon elinaikaa jä päästimme hänet haikein mielin paremmille metsästysmaille 25.7.2013. Dharma-rakas, ikävä on vieläkäkin kova.

Boris-poikanen pitää meidät kuitenkin mukana bernhardilaiselämässä ja muistuttaa äidistään. Tästä jatketaan..


18. heinäkuuta 2013

Yksi narttu etsii vielä hyvää kotia.

Huh, aika on hurahtanut äkkiä, vähän liiankin äkkiä. Äskenhän ne olivat avuttomia palleroisia, vielä korvantaukset märkinä. Nyt ne ovat jo mahdottomia riiviöitä, jotka tuntuvat kerkeävän joka paikkaan naskalihampainensa.

Pojat ovat löytäneet hyvät kodit. Rodeo lähti viikonloppuna Jaalaan ja opettelee nyt kulkemaan nimellä Pekko. Nakesta tuli Sisu ja kotipaikka on nääs Tampesterissa. Valkopää odottaa vielä uutta perhettään elokuun alkuun ja Kitapurje jää sulostuttamaan meidän kotia. Kutsumanimeksi tulee Lötkö. No ei vais, nimi on vielä hakusessa, mutta pentu kulkee Lötkö nimellä, koska on kaikista isoin ja kaikista ahnein.
Tyttösistä Sormityttö jää Nygårdeille ja Pallukka etsii edelleen kotia. Toiveissa olisi harrastava koti aktiiviselle lapselle. :)  Täytyy myöntää, että muutama kyynel vierähti poikien lähtiessä, vaikka tietääkin niiden saavan hyvät kodit.


Olen yrittänyt ottaa pentusista kuvia, mutta suurimmassa osassa näkyy vain häntä tai kuono on kiinni linssissä. Yllättävän paljon on myös tärähtäneitä kuvia. Olisiko syy sitten tässä:

Pallukka auttamassa kuvauspuuhissa...

1. heinäkuuta 2013

Nimitykset ja rekkaukset tehty

Hirrrrrrrvittävän pähkäilyn jälkeen lapsille on nyt keksitty nimet. Lisäksi kurssikaverini Elina kävi viikonloppuna toteamassa kaikki terveiksi koiriksi ja samalla sirutettiin pienen itkun kera. Siitä kuitenkin toivuttiin nopeasti ja meno jatkui vauhdikkaana. Ovat ne suloisia otuksia ja niin seurallisia. Hienoja rekkusia kerrassaan.

Saanen siis esitellä:

Backmeadow's Blake, uros





Backmeadow's Bellatrix, narttu

Backmeadow's Brunhilde, narttu
Backmeadow's Bacchus, uros
Backmeadow's Boreas, uros
Backmeadow's Bonaparte, uros

17. kesäkuuta 2013

Elämää pentulaatikossa

Pentuset kasvavat päivä päivältä enemmän. Ahneimpaa pitää melkein jo rajoittaa. Tekonimellä Kitapurje-poju syö ehkä nimensä mukaisesti kaiken mahdollisen ja mahdollisimman nopeasti. Kaveri makaa keskellä ruokakuppia ja yrittää näin peitota muut. :) Tosin kyllä nämä muutkin tuntuvat puolensa pitävän ja vilinää pentulaatikossa riittääkin. Ulkoilmaankin ollaan käyty jo tutustumassa ja pienen miettimisen jälkeen reviiriä alettiin laajentaa jo viltiltä rappusille. Tainan kukatkin alkavat olla kiinnostuksen kohteena.


11. kesäkuuta 2013

Pentuja, pentuja, pentuja!

Kevät mennä huristi vauhdilla ohitse. Jotain sitä saatiinkin aikaan ja Dharma teki kolmisen viikkoa sitten pentusia. Itsellä tuntuu nuo työkiireet vain pahenevan, joten Dharma on Nygårdeilla Lapinjärvellä hoidossa. Aika onkin kulunut rattoisasti ajaessa töiden, kodin ja Lapinjärven väliä.

Pennut täyttävät huomenna kolme viikkoa ja ovat oikein pirteä oravalauma. Vauhtia riittää ja ruokahalu on mahtava. Galleriassa lisää kuvia.

PS- Dharma muutoin voitti Bernharinkoirayhdistyksen Vuoden Pitkäkarvainen Bernhardinkoira Narttu 2012 -palkinnon. Tosin siitä taisi edeltä jäädä jokunen pois, kun eivät olleet enää yhdistyksen jäseniä... Jäsenyys kannattaa. ;)


17. helmikuuta 2013

Jahas, kovin on jäänyt vähille tämä päivittely..

Joulukuussa kävimme vielä Messarin näyttelyissä ilman suurempaa menestystä. Pallukat valtasivat alaa ja olikin vähän surullista katsoa rodun menoa kehässä. Uroksia ei erota nartuista muuten kuin kurkkaamalla mahan alle ja karvoja alkaa olla liiankin kanssa. Eikös tämän pitänyt olla alppirotu, eikä afgaanin pitkällä turkilla varustettu sohvan valtaaja? No, jokainen taplaa tyylillään, mutta peräänkuuluttuaisin tässäkin yhteydessä rotumääritelmän tuntemista, joka antaa meille ohjeet minkänäköinen se alkuperäinen bernhardilainen on. Tällä koiramäärällä ei voida lähteä muokkaamaan bernhardilaista ja amerikan bernhardilaista, niin kuin joissain roduissa on tehty.

Rontti on päässyt jo melkein miehen ikään ja käytiinkin Skutilla virallisissa röntgenkuvissa. Ja mitäs sieltä tulikaan. D/D ja 0/0. Ai että välillä tökkii... Yritätä katsoa sukua ja löytää tervettä, mutta ei niin ei. Skutin mukaan kuvissa ei ollut näkyvissä nivelrikkomuutoksia, joten katsomme vuoden-kaksi eteenpäin ja otamme uudet kuvat. Vierassukuisuutensa puolesta olisi hyvä käyttää Ronttia jalostukseen, mutta mennessä näkee, miten homma kehittyy ja tuleeko nivelrikkomuutoksia. Rontti pysyy meidän perhekoirana kuitenkin loppuun asti vaikka pentuhaaveet tökkäisivätkin tähän.

Muuten elämään kuuluu vain työntekoa ja tallilla oloa. Dharma on ollut töissä mukana ja töiden jälkeen tallilla. Alkukankeuden haihduttua Dharrille on tullut monta leikkikaveria ja painileikki on käynnissä koko vierailun ajan.

Keväällä olisi suunnitelmissa ainakin Wusbin matka ja mitä nyt muuta keksitäänkään.